Lukukauden loppupuolelta

Mihin aika rientääkään? Tuntuu, että juuri vietimme hullun hauskaa Halloween-juhlaa kerhossamme...vaikka siitä on jo useampi viikko! Ja miten paljon on senkin jälkeen ehtinyt tapahtua, tässä siitä hieman tarinaa.

Halloween

Ippen Halloween-juhlissa noidat ja leijonatkin ovat hyviä kavereita

Halloween on yksi ippen odotetuimpia juhlia. Tänä vuonna vietimme sitä naamiaisten merkeissä. Käytössä olivat myös kerhon omat roolivaatteet, joita sai halutessaan lainata.


Koulusta tultua lapset pukeutuivat ja osallistuivat erilaisiin leikkimielisiin kisailuihin, joita oli järjestetty yläkertaan ohjaajien toimesta.
Pienessä jalkapallopelihuoneessa sai kasvomaalauksia ja kellarissa odotti hurjaakin hurjempi kauhukellari ja ihmeellinen, kokeellinen kauhulaboratorio.
Toimintaa oli siis joka puolella isoa kerhotaloamme ja meno sen mukaista - hyvin vauhdikasta siis!

Adam, Ida ja Ansa hurrjan ruokaisissa tunnelmissa

Välipala oli tietysti myös teeman mukaista: jäätyneen käden boolia, nakkimuumioita ja minimaalisia Halloween-kurpitsoja.
Hyvin maistui ruoka jännittävän ohjelman ja tekemisen lomassa.

Vatsa täynnä olikin hyvä menä satusaunaan lepäämään ja kuuntelemaan aitoja kummitusjuttuja. Lauteet täyttyivät innokkaista kuulijoista ja tällä kertaa kukaan ei nukahtanut!

Herttaiset pikkunoidat; Noora, Ida ja Frida

Ilma oli mitä kaunein ja päätimme lähteä perinteiselle "kauhukävelylle" ilahduttamaan puiston kulkijoita. Parasta oli myös se, että kaikki saivat pitää naamiaisasut pällä, lämmintä lisättiin naamiasiasujen alle, jotta kauhuvaikutelma pysyi täydellisenä.
Vastaantulijoiden ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset! Ystävällisesti toivotimme kaikille hyvää Pyhäinpäivää ja Halloweenia.

Näin hurja ja hieno porukka täytti kerhon perjantaina 3.11.2017

Vierailuja

Saimme kerhoomme nukketeatteriesityksen heti Halloween-juhlaa seuranneella viikolla. Tuttu teatteriseurue Sadun Aika esitti meille iki-ihanan Prinsessa Ruususen. Ajankohta ei ollut esiintyjälle helpoin - pitkän viikon perjantai-iltapäivä - mutta kuten nukketeatteritaiteilija Esa Keihäskin totesi, yleisö ei olisi voinut olla parempaa! Kaikki malttoivat keskittyä esitykseen ja eläytyä sadun maailmaan.

Jätejengi ja meidän jengi katsekontaktissa

Eräs syksyn teemoistamme on ollut kestävä kehitys ja olikin mukava saada vieras Lounais-Suomen Jätehuollosta. Kierrätysneuvoja Lotta tuli Jätejengin kanssa kerhoon opastamaan lapsia kierrätyksen saloihin. Jätejengi koostuu käsinukeista joista jokaisella on oma nimi ja tärkeä rooli kierrätysneuvojan työssä. Tutustuimme Paavo Paperiin, Hilkka Hillopurkkiin, Pipsa Biojätteseen, Ronja Rantapalloon ja moniin muihin. Ihan parasta tuokiossa oli se, kun jokainen lapsista sai oman roska joka piti osata lajitella sille sopivaan kierrätysastiaan. Ja sehän sujui aivan täydellisesti! Hyvä meidän jengi!

Pikkujoulut

Pikkujoulujuhlaa vietettiin 24.11. Kuusi ja kaikki koristeet kaivettiin varastosta, jouluvalot, paperikuuset, tontut ja muut ihanuudet.
Alkoi jouluinen tohina, kun laitoimme kerhotiloja joulukuntoon. Moni lapsista oli muistanut ottaa tonttulakin mukaan ja joulun tunnelmaan virittäydyttiin tietysti myös laulamalla joululauluja!

Samalla kerhoamme kohtasi uusi ja jännitävä asia, sillä lapsia lähestyi Tonttu! Tonttu Tomera kirjoitti lapsille kirjeen, jossa kertoi asuvansa kerhotilamme ullakolla ja seuraavansa suurella mielenkiinnolla tekemisiämme. Se pieni ovi rappusissa johtaa todellakin Tonttu Tomeran asuntoon, salaista reittiä pitkin tietenkin!

Välipala oli jouluinen ja mieluinen:riisipuuroa, kanelisokeria ja pipareita!

Tonttu Tomera halusi esitellä meille myös ystävänsä Vahvuusvariksen. Vahvuusvaris pitää lapsia silmällä aina kun Tonttu Tomera on Korvatunturilla auttelemassa Joulupukkia.

Vahvuusvariksen tehtävänä on bongata lapsukaisten vahvuuksia ohjaajien kanssa, eli niitä hyviä puolia mitä kaikissa lapsissa on. Hyvää pitää aina muistaa ruokkia ja vahvistaa!

Vahvuusvaris saikin oivan pesäpuun Hyvän Käytöksen Puustamme, sillä siinä näkyy paljon samaa asiaa; hyvän huomaamista, kehuja ja kiitosta.
Näin joulun alla otetaankin erityiset - näkymättömät mutta sitäkin tehokkaammat - vahvuuslinssit käyttöön, joiden läpi maailma näyttää paljon positiivisemmalta. Huomataan hyvä niin itsessämme kuin toisissa!

Käytössämme on koko joulukuun ajan ollut Vahvuusvariksen Joulukalenteri. Vahvuusvariksen seikkailu johdattaa meitä paremmin vahvuuksien maailmaan ja luemme joka päivä muutaman lauseen tarinaa. Sen jälkeen lapset ehdottavat, mitä vahvuuksia tarinassa ilmenee tai mitä mahdollisesti tarvitaan. Onnettaren arpoma lapsi saa avata luukun, jossa lukee tarinan kohtaan sopiva vahvuus. Vastaamme on tullut jo myötätunto, luovuus, kiitollisuus, ystävällisyys, sinnikkyys, vaatimattomuus, toiveikkuus, anteeksiantavuus...

Vahvuusvaris on syntynyt Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen kirjasta "Huomaa hyvä! Vahvuusvariksen bongausopas" (PS-kustannus, 2017). Käytössämme kerhossa on kirjan ja joulukalenterin lisäksi toimintakortit. Suosittelen!

Poikien valtavat pallot mahtavan lumilinnan perustukseksi

Lunta - vihdoinkin!

Voi sitä onnen ja riemun määrää, kun saimme lunta! Liukurit kaivettiin heti esiin, samaten pari pulkkaa lelujen ja kavereiden kuljettamiseen.

Suojasäässä viereiselle kentälle tehtiin jättimäisiä lumipalloja, lumilinnoja ja tietysti lumiukkoja!

 

Näin isosta rakennelmasta riittää iloa monelle

Keskiviikon retkipäivän saimme viettää täydellisessä talvisäässä.
Parin asteen pakkasessa, auringon kimaltaessa lumisten puiden oksilla, kävelimme halukkaan pienryhmän kanssa  rauhallisesti ympäri puistoa ja teimme samalla luontotutkimusta.





Hauskaksi retken teki se, että aina ensimmäinen pari jonosta sai päättää, mihin suuntaan menimme. Sen jälkeen ensimmäinen pari siirtyi viimeiseksi ja matka jatkui. Näin kiersimme pitkän pätkän puistoa, näimme oravia, variksia, puluja...löysimme myös koiran ja rusakon jälkia lumessa. Lopulta retki päättyi "Kivipuistoon", jossa olikin jo iso lauma ippeläisiä mäenlaskussa -tottakai!

Ohjaajamme valvoo, että mäessä ei tule kolareita

Lumista ja mukavaa joulun odotusta kaikille koko ippen porukalta! 

Annan ja Ilonan lumiukko