Hurrjan hauska huhtikuu

Varma kevään merkki on kerhotilan edustalle ilmestyneet sinivuokot.

Heti huhtikuun alussa saimme nauttia ihanan keväisistä keleistä, auringon paisteesta ja sulasta maasta.
Oli siis aika toimia ja aloittaa keväthommat!

 

 Roskapoliisit työssään

Stadionin takaa avautuu näin hienot maisemat, etenkin kun roskapoliisit ovat tehneet työnsä ja paikat on siivottu!

"Hirrrrveän paljon roskaa!" Lapset kauhistelevat

Keskiviikkona 3.4.lähdimme tuttuun tapaan välipalalta ulos. Tällä kertaa emme menneetkään suoraan puistoon leikkimään, vaan jakauduimme neljään pieneen ryhmään ja käteemme annettiin kumihanskat sekä roskapusseja. Oli aika kääriä hihat ja toimia!

Iloiset roskapoliisit työnteon jälkeen

Vaikka puisto näyttääkin päällisinpuolin melko siistiltä,
paljastuu lumen alta monenmoista roskaa. Ja lapset jos ketkä ovat hyviä huomaamaan ne.

Ohjeistus ennen roskapoliisien työsarkaa oli lyhyt ja yksinkertainen: Jos et tiedä, mikä roska on tai epäilet, että siitä voi saada esim. haavan, älä missään nimessää koske siihen, vaan pyydä ohjaaja paikalle. Älä siis kerää itse lasinsiruja, vaan pyydä ohjaajaa ottamaan ne roskapussiin.

Kaikki noudattivat annettuja ohjeita hienosti! Ja yhdessä roskien kerääminen oli kivaa, vähän kuin aarteenetsintää!

Reilun tunnin aikana neljä pienryhmäämme keräsivät 12 säkillistä roskaa! Valtava määrä siis!

Kun olet itse kerännyt roskia toisten jäljiltä, on ehkä helpompaa muistaa, että roskat kuuluvat roskikisiin!

Pääsiäispuuhat

Aloitimme pääsiäisvalmistelöut hyvissä ajoin. Jo maaliskuussa oli kylvetty ja maisteltu herneenversoja, nyt pajassa valmistauduttiin virpomiseen oksien koristelulla.

Moni lapsista oli menossa Palmusunnuntaina virpomaan ja kehoitimme tekemään virpomisvitsan, jolla virpoa isä tai äiti tuoreeks, terveeks!

Paja

Paja toimii kerhossamme päivittäin. Lasten tullessa koulusta on pajassa jo ohjaaja odottamassa eri teemojen ja askartelumallien kanssa.
Täksi Pääsiäiseksi teimme tipuja ja munia helmimassa-koristelulla. Helmimassaa myydään lukemattomissa väreissä ja sillä on kiva päällystää massapalloja ja munia.

Kuumaliiman käytössä pitää olla tarkkana ja ohjaaja vieressä, jotta saadaan silmät ja sulat turvallisesti kiinnitettyä.

 

Kevätretki

Kevätretkemme suuntautui Aurajoen keväisiin maisemiin sekä sen rannalla sijaitsevaan Apteekkimuseoon ja Quenselin taloon. Iso kerhomme oli jaettu kolmeen pienryhmään, jotka vuoropäivinä kävivät ohjaajien kanssa tutustumassa museoon. Mikä parasta, kevätretkeen kuuluu luonnollisesti myös retkieväät, eikä eväsleipä ikinä maistu yhtä hyvältä kuin ulkona!

Matkalla ihailimme teatterisillan narsissiloistoa

Museovisiitin jälkeen maistuivat eväät ah niin hyvältä!

Sadutus

Huhtikuun toisella viikolla entinen ohjaajamme Heidi tuli viikoksi harjoitteluun kerhoomme. Olipa kiva nähdä pitkästä aikaa!
Visiitin innoittamina teimme pieneen jalkapallopelihuoneeseen uuden sisustuksen; täytimme sen patjoilla, tyynyillä ja peitoilla, verhot pehmensivät vaikutelmaa ja tunnelmaa luomaan tuotiin jalkalamppu. Paikka sopi täydellisesti sadutukseen!
Pienissä 4-5 lapsen ryhmissä osallistuttiin sadutustuokioihin, jotka kestivät 20-30 minuuttia kerrallaan. Juuri sopivan pituinen aika rauhoittua sadun äärelle!

Vilja ja Hanna ennen rauhoittumista sadun maailmaan

Myös ohjaajat tutustuivat sadutusmenetelmiin Heidin opastuksella

Viikon aikana sadutushuoneessa kokeiltiin kahta eri sadutuksen tekniikkaa, mitkä Heidi oli valinnut. Ensimmäisessä sadutuksessa luettiin 1-2 pientä satua Marjatta Kurenniemen Pilivipaimenesta (lapsuuteni lempisatuja!) ja samalla satua kuunnellessa sai piirtää omannäköisen kuvituksen. Etenkin "Satu pienestä taiasta" tuotti mitä mielikuvituksellisimpia kuvia.
Oli myös mielenkiintoista nähdä, mikä sadussa kiinnosti ja mihin kukakin kiinnitti huomiota. Lopuksi katsottiin piirustukset yhdessä läpi ja jokainen sai kertoa omista sadutuksen tuntemuksistaan.

Toinen sadutusmenetelmä toteutettiin sadutuspussin avulla. Pussissa on lukematon määrä erilaisia pieniä esineitä, jotka auttavat tarinan keksimisessä. Jokainen ottaa vuorollaan esineen, joka kertojansa mukaan johdattaa tarinaa eteenpäin. Ja mitä tarinoita sadutushuoneessa syntyikään!

Mielikuvitus on valtava voimavara mistä ammentaa ja näillä lapsilla se todellakin on hallussa! Kiitos Heidi kivasta sadutusviikosta, me jatkamme sadutuksia vielä niin kauan kuin intoa riittää!