ARVOTUT IPPEKAVERIT JA KAVERITAITOJEN HARJOITTELU

Taustaa: 

Luin kiinnostavan artikkelin kasvatustieteilijä Kyllikki Kerolasta, joka oli kehittänyt luokkakaveriohjelman jossa harjoitellaan parin kanssa erilaisia kohtaamisia viikon ajan. Yksinkertaisuudessaan kyse on ystävällisyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä luokkakavereiden kesken.

 

Koska idea kuulosti niin hyvältä, päätimme soveltaa sitä myös omaan toimintaamme!

 

Miten käytännössä ja arjessa tämä toteutuu? 

Viikoittaisissa pajapäivissä arvomme joka viikolle uuden ippekaverin, jonka kanssa toteuttaa erilaisia pieniä harjoituksia ja leikkejä. Joka päivä tervehditään arvottua ippekaveria ja katsotaan silmiin, tätäkin on syytä harjoitella. Viikon lopuksi keskustellaan, miten viikko sujui, mitä tehtiin ja mikä tuntui erityisen kivalta.

 

Jokapäiväisissä ohjatuissa alkuleikeissä olemme huomioineet kaveritaidot erityisen isosti. Erilaisia pariharjoituksia on tehty päivittäin ja tämän lisäksi lapset ovat saaneet ideoida parin kanssa yhteistä tekemistä.

 

Ohjatussa alkuleikissä on tehty kaverin kanssa peiliharjoitusta, jossa toistetaan parin tekemät liikkeet. Ollaan kisailtu viestissä, missä ippekaveriparien selät ovat vastakkain. Ollaan piirretty kuvioita ja kirjaimia ippekaverin selkään ja arvuutettu, mitä ne olivat. Ollaan etsitty kaverin kanssa puistosta erilaisia ohjaajan määrittelemiä asioita, kuten kiviä, erivärisiä lehtiä ja käpyjä jotka lopuksi esitellään ohjaajalle. 

 

Vapaassa leikissä lapset ovat keinuneet yhdessä, tehneet hiekkarakennelmia, potkineet palloa, keränneet kotiloita, pelanneet ja leikkineet tai vain jutelleet ja nauraneet yhdessä. Sisällä on pelattu yhdessä, rakennettu majoja, piirrelty ja väritelty yhdessä.

 

Visualisointi

Lapsille on tärkeää, että asiat tehdään näkyviksi. Kehitimme ystävyyden toukan, johon jokainen askarteli pään piippurassi-tuntorsarvineen. Toukille kerätään arvotuista ippekavereista pituutta sitä mukaa kuin ippekavereita tulee. 

 

Toukat on kiinnitetty lasten kaappeihin ja eteisen seinälle. Valtavan suloisia ne ovatkin ja muistuttavat, miten paljon hyviä kavereita ippessä onkaan!

 

Huomioita

Osalle lapsista vähän vieraampienkin lasten kanssa leikkiminen on tuntunut helpolta ja luonnolliselta, kun taas osalle se on tuntunut olevan hieman hankalaa. On myös kuultu kommentteja "vihdoinkin ei tartte leikkiä sen ippekaverin kanssa". Tähän puutuimme heti ja muistutimme, miten ikävältä ippekaverista tuntuu jos toinen huutaa näin suureen ääneen kaikkien kuullen.

 

Harjoitusten tarkoituksena on oppia tulemaan toimeen ihan kaikkien kanssa. Kaveritaitojen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, sillä toimimme aina ryhmässä jossa pitää ottaa kaikki huomioon.

 

"Ensin me ei oikein tunnettu hyvin, mut sit me alettiin keinua ja jutella. Ja sit meillä oli niin kivaa et me leikittiin yhdessä koko loppupäivä! Musta tuuntuu, et mä sain oikeesti uuden kaverin!" kertoi yksikin ippelapsista. Miten ihanaa kuulla! 

 

Me kaikki ohjaajat täällä olemme siitoutuneet harjoittelemaan kaveritaitoja yhdessä lasten kanssa ja toivon ja uskon, että näin saamme tulevasta ippevuodesta entistä tiiviimmän, lämpimämmän ja lukuisilla kavereilla täytetyn arjen kerhoomme! 

 

 

IPPEKAUSI ALKAA

ESITTELY: 

Taas olemme jännän äärellä, kun syksyn lukuvuosi sekä ippekausi alkaa!

Olen Heli Tulimetsä ja vastaan Turun Urheilupuiston iltapäivätoiminnasta. Toimintaamme osallistuu tällä hetkellä 61 ekaluokkalaista viereisestä Martin koulusta.

Olen tehnyt ohjaustyötä kädentaitojen parissa koko ikäni ja jo 15 vuotta lasten iltapäivätoiminnassa.

Olen omassa unelmatyössäni, jossa saan toteuttaa luovuutta yhdessä lasten kanssa. Taustani käsityöläisyydestä on paljon hyötyä! 

Alan perusopintojen jälkeen olen kouluttanut itseäni kasvatustieteissä, musiikki- ja ympäristökasvatuksessa, sanataiteessa, kaveri- ja tunnetaidoissa unohtamatta tietenkään positiivista pedagogiiikkaa!

Olen sitä mieltä, että opiskelu ja lukeminen kannnattaa aina!

Blogikirjoituksissani tuli useamman vuoden tauko, mutta aikaisemmat tekstit ovat edelleen ajankohtaisia toiminnassamme. Haluaisin kuitenkin jakaa omaa kokemustani ja osaamistani, jotta se voisi hyödyttää muitakin alalla työskenteleviä ja auttaa huoltajia ymmärtämään mitä me täällä teemme ja miksi. Iso syy oli myös se, että blogikirjoituksiani on käyty lukemassa yli 20 000 kertaa. Siitä valtaisan iso kiitos teille kaikille! Sillä on itselleni suuuri merkitys, kuten myös työlläni mitä saan täällä lasten kanssa päivittäin tehdä!

Pieni esittelyvideo tiloista ja toiminnastamme löytyy alla olevan linkin kautta:

https://youtu.be/DHk3AnrOrMY?si=nklYsdaC8q0weAbZ

 

ALKU AINA HANKALAA -VAI ONKO?

Toiminnassa on jo lähtökohtaisesti usein suuria haasteita. Ryhmäkoot ovat suuria, suorastaan valtavia, tiloja ei ole osoitettu toiminnalle riittävästi, ohjaajien sairastuessa ei sijaisia ole saatavilla. Miten kaikkien näiden haasteiden keskellä järjestää laadukasta, monipuolista ja kasvatuksellista toimintaa?

Jokaiseen ippepäivään mahtuu runsaasti ulkoilua! 

Ulos mahtuu niin liikettä kuin ääntä ja kavereiden kanssa leikkiminen on tietysti ihan parasta!

 

PIENRYHMÄT

Lasten jakaminen pienempiin ryhmiin on ainoa järkevä tapa toimia myös ippessä. Vaikka pienryhmämme koostuvat jopa 25 lapsesta, on se kuitenkin helpompaa toimia siinä kuin kaikkien yli 60 lapsen kanssa.

Meidän ryhmämme ovat luokkakohtaiset. Tällä saamme ryhmäytettyä lapsia niin, että se hyödyttää heitä myös koulussa. Mitä paremmin tunnet kaverisi, sen helpompaa yhdessäolo on eikä kiusaamiselle ole tarvetta. On tärkeää korostaa lapsille, että harjoittelemme kaikki yhdessä olemaan kivoja toisillemme ja toisilta se kestää kauemmin kuin toisilta. Valitettavasti kaikki aikuisetkaan eivät ole kaveritaitoja vielä kunnolla oppineet. Ei ole helppoa se -mutta juuri siksi se vaatii jatkuvaa harjoittelua! 

Yhdessä opetellen kaikki järjestyy!

"OLKAA HILJAA, EI SAA HUUTAA!!!"

Otsikossa itsessään on jo paradoksi, kun se tulee ohjaajan suusta lapsiryhmää hillitessä. Meteli onkin ehkä se suurin ongelma, mihin pitää puuttua jo heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Kukaan ei nauti metelistä, eivät ohjaajat eivätkä lapset. On sydäntä särkevää nähdä pieni ekaluokkalainen, joka itkee ja kertoo hätääntyneenä "mun korvat särkee tästä metelistä!". Asialle on todellakin tehtävä jotain!

VINKKEJÄ HILJAISEMPAAN IPPEARKEEN

 

Käsikuulokkeet 

Meteli yltyy väistämättä kun lapsia on paljon samassa tilassa. Yksi hyväksi havaittu keino on tehdä kämmenistä "käsikuulokkeet". 

Kuka tahansa. joka kokee meteli liian kovaksi ja häiritseväksi, nostaa nopeasti kädet korville. Toiset seuraavat niin nopeasti kun osaavat heti sen huomatessaan.. Äänen taso laskee välittömästi! Kokeilkaa vaikka!

Rytmin taputus

Desibelien kohotessa voi ohjaaja aloittaa yksinkertaisen rytmin käsiä taputtamalla. Kaikki tulevat siihen mukaan ja häly häviää kuin taikaiskusta!

Laskeminen

Siirtymätilanteiden lähestyessä on hyvä alkaa laskemaan numeroita hitaasta suuremmasta pienempään. Nopeasti lapset oppivat, että on aika alkaa siivoamaan leikkejä ja lähdön hetki koittaa. Toimii tämäkin! 

Lähesty lasta ja pyydä hiljentämään ääntä 

Älä yritä vaikuttaa lapsen äänen käyttöön kaukaa korottamalla omaa ääntäsi. Se ei toimi isossa ryhmässä. Sen sijaan mene lapsen luo ja pyydä kauniisti hiljentämään ääntä. Jos lapset ovat niin innoissaan ettei sisäleikkejä osata tehdä rauhallisesti, on hyvä ottaa muutama lapsi eri paikkaan leikkimään.

Ihan jokainen voi vaikuttaa siihen, että kaikilla on rauhallinen ja mukava olla ippessä! 

OLEN ARVOKAS JA AINUTLAATUINEN

Me aloitamme kauden pajasta tekemällä kaikkien kanssa omakuvataulut. Samalla on hyvä virittää lasten kanssa keskustelua ja tutustua toisiimme paremmmin! 

Hyviä keskustelun avauksia voisi olla vaikkapa... 

- Mikä sinusta tekee juuri sinut?

- Mikä sinussa on omasta mielestäsi hienoa?

- Mistä itsessäsi pidät kaikkein eniten?
 

Itsetuntemus on asia, mitä harjoittelemme päivittäin. Miten kasvaisin omaksi parhaaksi itsekseni?

Isossa ryhmässä pitää myös aina ajatella toisia. Et voi huutaa, kun kaverin korviin sattuu. Ei ole kiva, että kaveri joutuu odottamaan rauhoittumistasi ennenkuin päästään liikkeelle. Et voi tulla lepohetkelle satusaunaan, jos et pysty antamaan kaverille satusaunan rauhaa. Ikinä ei voi tietää kuinka väysynyt ja levon tarpeessa vieruskaveri voi olla. 

Nämä uniikit, ihanat taideteokset ripustetaan seinälle kaikkien ihailtavaksi koko ippevuoden ajaksi. Lopuksi sen saa itselle muistoksi. 

SÄÄNTÖRÄPPI

Kerhomme säännöt on kirjattu omaksi räpiksi ja se opetellaan tietysti yhdessä heti kauden aluksi. Sääntöräppiin palataan päivittäin ja muistutellaan siitä, "miten sääntöräpissäkin sanotaan että kaikki otetaan leikkiin mukaan" ja "sisällä ei juosta, ei huudeta".

Sääntöräpin keksin kun pyysin lapsilta vinkkejä ja ehdotuksia yhteisiksi säännöiksi. EI-alkuisia sääntöjä tuli yhteensä 64 kappaletta. Koska näin valtaisan sääntöryppään muistaminen on mahdotonta, kokosin ne eri aihealuettain ja kirjasin omaksi räpiksi. On toiminut hyvin kerhossamme jo vuosien ajan. Tätä saa kernaasti lainata ja ottaa käyttöön! 

Sisällä ei juosta ei huudeta -ulkona sitä tehdä saa

Muistetaan siivota jäljet ja totella ohjaajaa

Äänettömät kännykät reppuun jää ja mitään aseita ei täällä nää

Ei kiusata, satuteta, rikota vaan ollaan yhdessä iloisia!

Kaikki otetaan leikkiin mukaan -yksin ei jää kukaan! 

Mitä parhainta alkanutta ippevuotta meille kaikille!