ARVOTUT IPPEKAVERIT JA KAVERITAITOJEN HARJOITTELU
Taustaa:
Luin kiinnostavan artikkelin kasvatustieteilijä Kyllikki Kerolasta, joka oli kehittänyt luokkakaveriohjelman jossa harjoitellaan parin kanssa erilaisia kohtaamisia viikon ajan. Yksinkertaisuudessaan kyse on ystävällisyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä luokkakavereiden kesken.
Koska idea kuulosti niin hyvältä, päätimme soveltaa sitä myös omaan toimintaamme!
Miten käytännössä ja arjessa tämä toteutuu?
Viikoittaisissa pajapäivissä arvomme
joka viikolle uuden ippekaverin, jonka kanssa toteuttaa erilaisia pieniä
harjoituksia ja leikkejä. Joka päivä tervehditään arvottua ippekaveria ja katsotaan silmiin, tätäkin on syytä harjoitella. Viikon lopuksi keskustellaan, miten viikko
sujui, mitä tehtiin ja mikä tuntui erityisen kivalta.
Ohjatussa alkuleikissä on tehty kaverin kanssa peiliharjoitusta, jossa toistetaan parin tekemät liikkeet. Ollaan kisailtu viestissä, missä ippekaveriparien selät ovat vastakkain. Ollaan piirretty kuvioita ja kirjaimia ippekaverin selkään ja arvuutettu, mitä ne olivat. Ollaan etsitty kaverin kanssa puistosta erilaisia ohjaajan määrittelemiä asioita, kuten kiviä, erivärisiä lehtiä ja käpyjä jotka lopuksi esitellään ohjaajalle.
Vapaassa leikissä lapset ovat keinuneet yhdessä, tehneet hiekkarakennelmia, potkineet palloa, keränneet kotiloita, pelanneet ja leikkineet tai vain jutelleet ja nauraneet yhdessä. Sisällä on pelattu yhdessä, rakennettu majoja, piirrelty ja väritelty yhdessä.
Visualisointi
Lapsille on tärkeää, että asiat tehdään näkyviksi. Kehitimme ystävyyden toukan, johon jokainen askarteli pään piippurassi-tuntorsarvineen. Toukille kerätään arvotuista ippekavereista pituutta sitä mukaa kuin ippekavereita tulee.
Toukat on kiinnitetty lasten kaappeihin ja eteisen seinälle. Valtavan suloisia ne ovatkin ja muistuttavat, miten paljon hyviä kavereita ippessä onkaan!
Huomioita
Osalle lapsista vähän vieraampienkin lasten kanssa leikkiminen on tuntunut helpolta ja luonnolliselta, kun taas osalle se on tuntunut olevan hieman hankalaa. On myös kuultu kommentteja "vihdoinkin ei tartte leikkiä sen ippekaverin kanssa". Tähän puutuimme heti ja muistutimme, miten ikävältä ippekaverista tuntuu jos toinen huutaa näin suureen ääneen kaikkien kuullen.
Harjoitusten tarkoituksena on oppia tulemaan toimeen ihan kaikkien kanssa. Kaveritaitojen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, sillä toimimme aina ryhmässä jossa pitää ottaa kaikki huomioon.
"Ensin me ei oikein tunnettu hyvin, mut sit me alettiin keinua ja jutella. Ja sit meillä oli niin kivaa et me leikittiin yhdessä koko loppupäivä! Musta tuuntuu, et mä sain oikeesti uuden kaverin!" kertoi yksikin ippelapsista. Miten ihanaa kuulla!
Me kaikki ohjaajat täällä olemme siitoutuneet harjoittelemaan kaveritaitoja yhdessä lasten kanssa ja toivon ja uskon, että näin saamme tulevasta ippevuodesta entistä tiiviimmän, lämpimämmän ja lukuisilla kavereilla täytetyn arjen kerhoomme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti