Taiteiden täyttämä alkusyksy ja lasten sienikoulu

Meissä kaikissa asuu pieni taiteilija! Tänä syksynä olemme nauttineet etenkin kuvataiteen tekemisestä. Akvarelleilla on maalattu niin sisällä ja ulkona ja voi miten upeita teoksia on lasten käsistä syntynyt!

Kivipuistossa on mitä mainioin ympäristö tehdä maisemamaalausta; kassiin pakattiin valmiiksi pahville teipatut maalauspohjat, vesivärit ja siveltimet, vesikupit ja vettä. Miten helppoa ja hauskaa!

Pajassa innostuttiin maalauksista todella ja jokainen kerholainen on tutustunut sekatekniikkaan, millä nämä upeat syksyiset puuaiheiset maalaukset on tehty.

Teokset ovat reilun kokoisia (A3) ja työ aloitetaan piirtämällä oman käden ääriviivat paperille. Käden on tarkoitus kuvata puuta, joten sormet saavat harittaa reilusti, sillä ovathan ne ikäänkuin puun oksia! Kun puun runko on maalattu on aika taiteilla lehdet. Lehdet saavat olla syksyisen värikkäät tai hehkuva iso pallo, mikä toteutetaan öljypastellein. Lopuksi tausta työstetään akvarellein ja voi ihmettä, vesi pakenee liidun päältä! 

LASTEN SIENIKOULU JA LUONTOYSTÄVÄKAHVILA

Iloksemme saimme Marttojen kotitalouden asiantuntijan, ihanan Riitan, kerhoomme pitämään lasten sienikoulua. Tapahtuma järjestettiin kerhotalomme päädyssä, luonnon helmassa.

 

Samalla vietimme myös Marttojen Vilppu-hankkeen merkeissä LuontoYstäväkahvilaa, jossa kerholaisten isovanhemmat saivat osallistua etäyhteyden päästä seuraamaan touhujamme. Teamsin avulla he näkivät rakkaat lapsenlapset opettelemassa sienien tunnistusta. 

Läppäri toimi hienosti jakkaralle viritetyllä alustalla ja tapahtuman aluksi lapset saivat käydä tervehtimässä omia isovanhempiaan. Jälleennäkemisen riemu näkyi kaikkien kasvoilta ja olimme todella iloisia tästä mahdollisuudesta järjestää tämä tapaaminen näissä merkeissä, kiitos myös hyvän etäyhteyden!

 

Monet lapset halusivat osallistua sienikouluun, joten jatkoimme LuontoYstäväkahvilan jälkeen sienien tunnistusta pienryhmissä. 

Tutuksi tulivat myös myrkkysienet, joiden kuvat katsottiin tarkasti opaskirjasta. Karvarouskun karvat herättivät hilpeyttä ja punikkitatin jalka muistutti kuulemma "karvaisia jalkoja". Moni olisi halunnut poksauttaa esillä olleen känsätuhkelon tunnistettuaan sen "pölysieneksi".

Rouskujen maitoa ihmeteltiin ja jauhosieni todellakin tuoksui jauhoilta. Keltasarvikas muistutti hirven tai peuran sarvia, siitähän se nimikin on varmaan tullut!

Iso, kaunis kiitos Marttojen Vilppu-hankkeelle ja erityisesti Maaritille joka mahdollisti isovanhempien osallistumisen toimintaamme näin mukavissa merkeissä. Kiitokset myös Riitalle supermielenkiintoisesta sienikoulusta, johon osallistui kerhostamme 30 lasta! 

Vielä ehtii sienimetsään!